Sitrussivut

Citrus Pages

     
Share










Appelsiini images/flagbritish.jpg

 Citrus × sinensis
 

'Jincheng' appelsiineja
 Historiaa
 Portugalinappelsiini
 Orangeriasta ansariksi
 Appelsiini Suomeen
 Kasvatus
 Sato


 Appelsiinilajikkeita

 Appelsiini

 Makeat aikaiset appelsiinit
     
 Myöhäiset tuoremehuappelsiinit
   
 Napa-appelsiinit
     
 Veriappelsiinit

'Jincheng' appelsiineja
© Jorma Koskinen






Historiaa 
On hyvä muistaa, että kun keskiajan ja vielä renessanssin historiassa ja taiteessa puhutaan appelsiineista, olivat ne aina pomeransseja (Citrus × aurantium, engl. Seville orange). Pyhimyksiä ja paratiisia kuvaaviin raamatun aiheisiin perustuviin maalauksiin laitettiin vielä 1600 ja 1700 -luvuilla appelsiineja tietämättä, että raamatun tapahtumien aikaan sen enempää pomeransseja kuin appelsiinejakaan ei kasvanut missään Välimeren tai Lähi-idän alueilla.

Pomeranssi tunnettiin Euroopassa vasta 1000-luvulta alkaen (ks. pomeranssin historiaa), appelsiini paljon myöhemmin. Puhuttaessa appelsiinin historiasta Euroopassa sekaannusta aiheuttaa se, että 1800-luvulle asti pomeranssia kutsuttiin nimellä orange (appelsiini), englanniksi Seville orange (seviljanappelsiini). Appelsiinia kutsuttiin nimellä sweet orange (makea appelsiini), Valencia orange (valensianappelsiini) tai China orange (kiinanappelsiini).

Ensimmäisten makeiden, appelsiinia muistuttavien hedelmien arvellaan tulleen Eurooppaan 1400-luvun puolivälissä. Ristiretket, joilla eurooppalaiset tutustuivat moniin outoihin Lähi- ja Kaukoidän asioihin, synnyttivät mielenkiinnon ja kasvavan kysynnän uusiin eksoottisiin tuotteisiin. Näin syntyivät Genovan ja Venetsian ruhtinaskuntien vuosisatoja ylläpitämät kauppareitit Palestiinaan ja edelleen Arabian kautta Intiaan, jonka pohjoisosien ajatellaan olevan monien sitruslajien syntysija. Ensimmäiset kirjalliset dokumentit, joissa appelsiinit mainitaan, ovat Italiasta vuodelta 1472
(kauppiaiden laskuja Savonasta).

Appelsiinilajikkeet, jotka 1400-1500 -luvuilla Euroopassa tunnettiin olivat nykyisiä paljon huonompia. Vaikkakin makeampia kuin pomeranssit, olivat ne happamampia ja karvaampia kuin nykyisin tuntemamme lajikkeet 
eikä niitä syöty tuoreena hedelmänä. Sekä pomeransseja että appelsiineja käytettiin etupäässä koristekasveina. Hedelmiä ja kukkia käytettiin hajusteina ja lääkkeinä sekä parantamaan suolattujen kala- ja liharuokien makua.
Campbell Valencia appelsiini

Napa-appelsiini, Citrus sinensis var. brasiliensis

Puoliveriappelsiini © C. Jacquemond / INRA

Valensianappelsiini 'Midknight'
Portugalinappelsiini
Päin vastoin kuin muut vuosisatojen ajan hitaasti levittäytyneet sitruslajit, nykyappelsiinin kaltaiset makeat lajikkeet ilmestyivät Eurooppaan suoraan appelsiinin kotimaasta Kiinasta portugalilaisten kauppalaivojen mukana vasta 1600-luvun alussa. Ensimmäinen makean appelsiinipuun taimi tuotiin Portugaliin 1635. Puusta tuli Euroopassa heti suosittu ja hedelmää ruvettiin kutsumaan portugalinappelsiiniksi erotukseksi pomeranssista. Monissa maissa appelsiinin nimi on vieläkin sama kuin Portugalin nimi: Kreikassa (portokalo) ja osissa Italiaa (portogallo), sekä Albaniassa, Romaniassa että useissa Lähi-Idän maissa. Muualla nimeksi yleistyi China orange (kiinanappelsiini) ja kasvin tieteelliseksi nimeksi vahvistui Citrus sinensis (kiinalainen sitrus). 'Navelate' napa-appelsiini

Orangeriasta ansariksi
Versailles-palatsin orangerie
Versailles
    
Ulriksdalin linnan orangeri
Ulriksdal orangeri
    
Pietarhovin orangerie
Pietarhovi
    
Orangeriet i Linnéträdgården
Linnéträdgården

Linneanum, Uppsalan yliopisto
Linneanum

Vuojoen orangerie Eurajoella
Vuojoki
Vuoteen 1650 mennessä uusi makea appelsiini tunnettiin jo Espanjassa ja Italiassa. Vuosisadan jälkipuoliskolla tästä vain Välimeren lämpimimmissä osissa viihtyvästä subtrooppisesta puusta tuli Keski-Euroopassa niin suosittu, että sitä varten rakennettiin omia talvehtimishuoneita nimeltään orangerie. Ranskan Ludvig XIV (1638-1715) rakennutti 1684-86 Versailles'n palatsiin 155 x 13 m kokoisen loisteliaan orangerian, jossa talvisin kasvoi 3000 appelsiinipuuta ja joka toimi kesäisin kuninkaallisten vastaanottojen ja juhlien pitopaikkana.


Versailles'n palatsin innoittamana jokainen hallitsija ja varakas aatelinen kilpaili orangeriansa suuruudessa ja loistossa. Nämä appelsiinihuoneet olivat modernin kasvihuoneen edeltäjiä ja niiden ympärille rakenettiin yhä suurempia muotopuutarhoja, jotka paikoin laajenivat puiston mittoihin. Kesäisin sitruspuut siirrettiin ulos puistoihin ja appelsiinihuoneet toimivat romanttisina huvittelupaikkoina. Niissä oli usein pieniä suihkulähteitä, vesialtaita sekä pienoisveistoksia. Orangeriassa omistaja halusi näyttää varakkuuttaan järjestämällä suuria juhlia.


Ruotsin hovi rakennutti Ulriksdalin linnaan Solnassa, Tukholman ulkopuolella, samalla paikalla jo 1600-luvulla sijainneen puisen kasvihuoneen tilalle uuden tiilistä muuratun orangerin vuonna 1700. Tämä pomeranshus piti sisällään sitruunoita, appelsiineja ja pomeransseja. Kaarle XV laajensi rakennusta 1860-luvulla. Se kunnostettiin 1980-luvulla ja on 1991 alkaen ollut Ruotsin kansallismuseon veistosnäyttelyn kesägalleriana.


Pietari Suuri (1672-1725) kävi Pariisissa 1717 ja tutustui paitsi Versailles'n linnaan myös sen appelsiinihuoneeseen. Palattuaan Pietariin hän ryhtyi laajentamaan Pietarhovin palatsia ja puutarhaa, jonne valmistui myös Versailles'n mallin mukainen orangerie 1720-luvun alussa. Rakennuksessa on nykyisin kahvila.


Carl von Linné
(1707-1778) rakennutti omaan yksityispuutarhaansa Uppsalassa ensimmäisen orangerin 1744, mutta Linnén kuoleman jälkeen talon ylläpito kasvihuoneena loppui 1800-luvun alussa kun Uppsalan yliopiston uusi kasvihuone valmistui. Linnén oma kasvitieteellinen puutarha Linnéträdgården on kesäisin edelleen auki yleisölle. Entinen orangeri toimii nyt näyttelytilana.


Kustaa III (1746-1792) antoi vuonna 1787 määräyksen rakentaa Uppsalan yliopistoon Linnén nimeä kantava orangeri.
Rakennus ja sitä ympäröivä barokkipuutarha valmistuivat vasta 1807 Linnén syntymän satavuotisjuhlin. Nyt 200-vuotias Linneanum on edelleen alkuperäisessä käytössä kasvihuoneena osana yliopiston kasvitieteellistä puutarhaa. Kasvihuoneeseen siirrettiin Linnén omasta orangerista eloon jääneet kasvit ja siellä on edelleen jäljellä 250 vuotta vanhoja Linnén tuomia laakeripuita ja kaktuksia.


Vuojoen kartanoon Eurajoella valmistui 1840-luvulla yksi ensimmäisistä orangerioista Suomessa. Rakennuksen arkkitehti oli C.L. Engel ja se noudatti Keski-Euroopasta saatuja vaikutteita. Orangeria on nykyisin kokoustilana.

Helsingin Vanhassakaupungissa sijaitsevaan Annalan huvilaan valmistui vuonna 1844 orangeria, joka on maamme vanhimpia säilyneitä kasvihuoneita. Sen rakennutti kauppaneuvos G. O. Wasenius kesähuvilalleen puutarhan koristekasvien kasvatus- ja talvehtimistilaksi. Orangeriasta tuli suomeksi ansari.


Appelsiini Suomeen
Suomi oli 1700-luvulla osa Ruotsia ja v. 1809 alkaen osa Venäjää. Säännöllistä tuoreiden hedelmien  tuontikauppaa ulkomailta Suomeen ei tuolloin vielä ollut. On todennäköistä, että ensimmäiset appelsiinit nähtiin Suomessa joko aatelisten tai valtion virkamiesten Tukholman tuliaisina heidän vierailtuaan Ruotsin hovissa 1700-luvulla tai viimeistään ylhäisön terveisinä Pietarhovista ja Venäjän aatelisten kodeista Suomen liityttyä Venäjän vaikutuspiiriin v. 1809. Molemmissa hoveissa oli yllä kuvatut orangeriat ja niin muodoin appelsiineja silloin tällöin saatavana hedelmien kypsymisaikaan alkutalvesta loppukevääseen.

Pietarhovin mallin mukaan Venäjän aatelisto rakennutti omia appelsiinihuoneitaan ja kasvavaa kysyntää varten Pietariin syntyi useita taimiliikkeitä, joiden valikoimiin kuului sitruunoita, pomeransseja ja appelsiineja. Pietarin taimiliikkeistä tuotiin Suomeen paljon uutuuskasveja, mm. useita uusia ruusulajikkeita, jotka myöhemmin muodostivat osan Suomen omaleimaista ruusukantaa. Suomen ensimmäiset orangeriat valmistuivat 1840-luvulla Vuojoen kartanoon ja Annalan huvilaan. Appelsiinin voidaan sanoa pysyvästi saapuneen Suomeen vuoteen 1850 mennessä. Hedelmiä tosin oli harvoin tarjolla ja vain joidenkin saatavana. 

Hollannista Saksan ja Ruotsin kautta tullut nimi appel (omena) - sin (Kiina) tarkoittaa suomeksi kiinanomenaa. Vielä sata vuotta sitten appelsiini oli Suomessa harvinainen ylellisyys. Talvisaikaan meillä oli kaupan paremmin säilyviä pomeransseja, joita käytettiin lääkkeinä, ruokien maustamiseen ja joista tehtiin appelsiinimarmeladia ja hienoja jälkiruokia.

1920-1930 luvuilla appelsiineja oli silloin tällöin kevättalvella saatavana, mutta appelsiinin maahantuonti laajeni
Suomessa nykymittaiseksi vakituiseksi toiminnaksi vasta toisen maailmansodan jälkeisten ulkomaankaupan rajoitusten päätyttyä ja taloudellisten olojen kohennuttua 1950-luvun alussa. 
Puoliveriappelsiini


Napa-appelsiini 'Parent Washington'


Appelsiinipuun kirjolehtinen muunnos


'Valencia Late' appelsiini

Kasvatus
'Navelina' appelsiini
Appelsiini 'Chapman Valencia'
Appelsiini on subtrooppinen, ei trooppinen puu. Tropiikissa kasvavat appelsiinit jäävät syksyn ja talven viileiden öiden puuttuessa kypsänäkin pinnaltaan vihreiksi ja niitä joudutaan käsittelemään kaasulla, jos niistä halutaan kellertäviä. Nämä tummanvihreät appelsiinit ovat laadullisesti erinomaisia ja hyvin makeita. Appelsiini viihtyy parhaiten Välimeren ilmastossa, jossa talviyöt ovat viileähköjä, mutta pakkasta ei ole. Appelsiini on hyvin hallanarka. Syksyn ja alkutalven öinä appelsiini saa tutun oranssinpunaisen värinsä. Mitä tummempi väri, sitä viileämmät yöt vaaditaan. Veriappelsiinit kypsyvät aivan appelsiinivyöhykkeen pohjoisrajalla, mutta vaativat kuitenkin pitkiä lämpimiä päiviä kypsyäkseen. Floridan tai Brasilian sitrusvyöhykkeiden lämmössä ei veriappelsiinilajikkeisiin kehity tummanpunaista väriä eivätkä veriappelsiinit ole koskaan saavuttaneet suurta suosiota Euroopan ulkopuolella.

Sato
Citrus sinensis 'Shamouti © C. Jacquemond / INRA
Hyvissä olosuhteissa appelsiini saattaa kukkia lähes vuoden ympäri, eikä ole harvinaista, että samassa puussa on nuppuja, kukkia, raakileita ja kypsiä hedelmiä. Runsain kukinta on keväisin ja pääsato kypsyy seuraavana talvena. Pohjoisella pallonpuoliskolla aikaiset lajikkeet kypsyvät marras-joulukuussa, keskikauden lajikkeet tammi-maaliskuussa ja myöhäiset lajikkeet huhti-kesäkuussa, eteläisellä pallonpuoliskolla 6 kk myöhemmin. Appelsiinit jakautuvat neljään pääryhmään.



Appelsiinilajikkeita

Tässä esityksessä appelsiinit on jaoteltu neljään ryhmään:

       Appelsiini

1.   Makeat aikaiset appelsiinit


2.   Myöhäiset tuoremehuappelsiinit 


3.   Napa-appelsiinit 

Navelina on aikainen napa-appelsiini.
Navel (Bahia) ja Washington Navel ovat keskikauden napa-appelsiineja  
Navelate ja Lane Late ovat myöhäisiä napa-appelsiineja
Muita napa-appelsiineja
Bruñó appelsiinit

4.    Veriappelsiinit  jakautuvat kolmeen ryhmään:


Puoliveriappelsiinit  (liha vaalean punertava):


Veriappelsiinit  (liha ja mehu punaisia):



Tummaveriappelsiinit (kuori tumman punertava, liha ja mehu tummanpunaisia):

             

Appelsiinilajikkeista puhuttaessa on syytä muistaa, että sevillanappelsiini (engl. Seville orange) on pomeranssi (Citrus aurantium).
 






 

Appelsiini

   
 LAT Citrus × sinensis  (L.) Osbeck 'Poorman' appelsiiniristeymä

'Rotuma Island' appelsiini

'Washington Navel'

'Jincheng' appelsiini

'Chironja' appelsiiniristeymä
 Syn
Citrus aurantium var. sinensis L.
Aurantium sinense L.

 FIN Appelsiini 
 
Appelsiini on pieni, 3-5 m korkea ainavihanta puu, jonka ehytlaitaisissa lehdissä on kapeasti siipipalteinen ruoti. Pienissä, valkoisissa ja voimakkaasti tuoksuvissa kukissa on viisi terälehteä ja paljon heteitä.

Appelsiini on eniten viljelty hedelmäpuu ja toiseksi eniten viljelty hedelmä maailmassa. Banaani (joka ei ole puu) on numero yksi ja viinirypäle kolmas. Neljäntenä tulevat  omenat. Mutta jos kaikki sitrushedelmät lasketaan yhteen, ovat ne ylivoimaisesti suurin viljeltyjen hedelmien ryhmä.

Appelsiinin suurimmat kasvattajat ovat Brasilia, Yhdysvallat, Espanja, Kiina, Meksiko, Turkki ja Etelä Afrikka.  Suurimmat appelsiinin viejämaat ovat Etelä Afrikka, Yhdysvallat, Espanja, Turkki, Kiina, Brasilia ja Meksiko.  (katso Johdanto: tuotanto 2007/08)

Appelsiini on kiehtonut ihmisten mieliä jo kauan ennen kuin sitä oltiin Euroopassa edes nähty. Englannin kuningas Rikhard Leijonamieli vietti kolmannella ristiretkellä (1187-1192) yli vuoden (kesästä 1191 syksyyn 1192) Palestiinassa. Perimätiedon mukaan hän vietti aikaa myös Jaffan appelsiinilehdoissa eikä kotimaahan palattuaan lakannut kuvailemasta kokemiaan makuja ja öisiä huumaavia tuoksuja. Emme kuitenkaan tarkkaan tiedä mitä lajikkeita siellä silloin kasvatettiin. Pomeranssin sukuiset hedelmät ovat todennäköisempi vaihtoehto ja niiden kukat ovat myös tuoksuvampia kuin appelsiinin. Nykymuotoiset makeat appelsiinit tulivat Kiinasta Eurooppaan vasta 1650-luvulla.

Vaikka appelsiini vakiinnutti asemansa Euroopassa vasta Hollannin ja Portugalin kauppalaivastojen vakituisena paluurahtina 1600-luvun jälkipuolella on se sittemmin kohonnut suosituimmaksi sitrushedelmäksi. Appelsiinituoremehun lisääntynyt käyttö 1950-luvulta alkaen ja uusien myöhäisten lajikkeiden myötä syntynyt appelsiinien ympärivuotinen saatavuus (ks. Sato) ovat olleet omiaan nostamaan appelsiinin arvoasemaa.


 

 ENG Sweet orange
 FRA Orange douce, Orange de Malte 
 DEU Apfelsine 
 I TA Arancia 
 ESP Naranja (dulce) (hedelmä), Naranjo de la China (puu)
Kuvat   © Jorma Koskinen
 
      
 


Takaisin appelsiinilajikkeisiin Takaisin alkuun






  
Makeat aikaiset appelsiinit
   
 LAT Citrus × sinensis ’Shamouti’ 

'Shamouti' Jaffa-appelsiini

Jaffa Shamouti appelsiinin etiketti

'Shamouti' Jaffa-appelsiini
 Syn
Citrus sinensis 'Jaffa' 

 FIN Shamoutiappelsiini eli "Jaffa-appelsiini "
  
Shamouti- eli Jaffa-lajike syntyi erilaistuneena oksaversona vanhemmasta Beledi-lajikkeesta Jaffan kaupungissa Palestiinassa 1844. Sen kuori on paksu mutta irtoaa helposti kokonaisina lohkoina. Hedelmä on mehukas ja hyvälaatuinen. Jaffassa on oma hieno arominsa. Laji on kuitenkin osoittautunut araksi kasvitaudeille ja sen viljelyala on supistunut. Edelleen ykköslajike (75%) Israelissa ja Libanonissa, kakkoslajike Syyriassa.

Israelilaiset Jaffan viljelijät ovat myyneet Jaffan silmuja ja taimia mm. espanjalaisille kasvattajille, joilla on oikeus käyttää appelsiineistaan Jaffa-nimeä silloin kun lajike on israelilaista alkuperää. Yhdysvalloissa on kaksi erillistä omaa lajiketta, joista yhtä siellä kutsutaan
Florida Jaffaksi ja toista Joppa-lajikkeeksi. Kaikki kolme ovat lähtöisin palestiinalaisesta Beledi-lajikkeesta, mutta jokaisella on omat erityispiirteensä.

Israelilaista lajiketta kutsutaan Yhdysvalloissa nimellä Shamouti tai Palestine Jaffa. Jotta asia vielä hieman mutkistuisi, ovat yhdysvaltalaiset viljelijät myynet sekä oman Joppa-lajikkeensa että Florida Jaffa -lajikkeen taimia ulkomaille suositulla  Jaffa-nimellä.

Suomeen Israelista tuotavat  shamoutiappelsiinit ovat nykyisin osa israelilaista Jaffa-tuotemerkkiä. Samalla Jaffa-tuotemerkillä tuodaan myös muita appelsiinilajikkeita (esim. Jaffa Valencia ja Jaffa Navel) sekä Jaffa-mandariineja ja Jaffa-greippejä. Selvyyden vuoksi vanhan Jaffa-appelsiinin oikea nimi olisi siis shamoutiappelsiini, tässä tapauksessa Jaffa Shamouti.

Shamouti eli Jaffa tunnetaan myös nimillä Cyprus Oval, Palestine Jaffa, Ronde ja Chamouti Yaffaoui.

 ENG Shamouti orange, Palestine Jaffa orange
FRA Orange shamouti
Kuvat   © Jorma Koskinen
 
      
   
 

 
 LAT Citrus × sinensis ’Cadenera’   'Cadenera' appelsiini


'Cadenera' appelsiini
    
 
  FIN Appelsiinilajike 'Cadenera'
  
Keskikokoinen appelsiini, joka on muodoltaan melkein täydellisen pyöreä. Kotoisin Argentiinasta. Lähes siemenetön lajike, hyvin ohutkuorinen, erittäin mehukas ja hyväarominen.  Lajike on alunperin vapaapölytteinen siementaimi, joka löydettiin 1870. Siitä tuli pian yksi Espanjan tärkeimmistä lajikkeista jota kasvatetaan myös Marokossa ja Algeriassa. Hedelmä pysyy kypsänä pitkään puussa laadun kärsimättä. Cadenera kypsyy marraskuussa. Puu on voimakaskasvuinen tuottoisa ja kestää lievää hallaa.


Tunnetaan myös nimillä Cadena Fina, Cadena sin hueso, Cadenera de Careagente, Comice, Cornice, Ducroq, Orero, Précoce de Valence, Précoce des Canaries, Précoce du Rharb, Valencia san Pepins.

 ENG Cadenera orange 
FRA Orange Cadenera
Kuva   © C. Jacquemond / INRA
       


 
 LAT Citrus × sinensis ’Salustiana’   'Salustiana' makea aikainen lajike

'Salustiana' appelsiini
    
 
 FIN Appelsiinilajike 'Salustiana'
   
Nykyisin harvinaistunut aikainen lajike. Siemenetön, erittäin mehukas, korkealaatuinen ja hyvin makea. Lajike on Valenciassa Espanjassa vuonna 1950 syntynyt spontaani muunnos Cadenera lajikkeesta
(ks. edellä). Arvostettu tuoremehuappelsiini. Sato käytetäänkin lähes yksinomaan tuoremehun valmistamiseen.

Lajike tunnetaan myös nimillä Pallas Salustiana, Salus ja Salustiano. Don Salustiano Pallas omistaa Enovassa Valensian lähellä sijaitsevan tarhan, jolta lajike on kotoisin.

Viime vuosina tätä makeaa ja korkealaatuista appelsiinilajiketta on ilahduttavasti tuotu Suomeen keskitalvella mm. Marokosta.

 ENG Salustiana orange 
FRA Orange Salustiana
Kuvat   (1) © Jorma Koskinen
(2) © C. Jacquemond / INRA
       


 
 LAT Citrus × sinensis 'Hamlin' 'Hamlin' appelsiini
'Hamlin' appelsiini
 Syn  
Citrus sinensis 'Norris'
 
 FIN Appelsiinilajike 'Hamlin'
 
Lajike on A.G. Hamlinin puutarhasta Floridasta löytynyt itsestään kylväytynyt taimi, joka osoittautui uudeksi muunnokseksi ja sai nimensä löytäjän mukaan. Hamlin on selvinnyt hyvin useistakin hallaöistä mikä on tehnyt siitä suositun lajikkeen appelsiiniviljelyn äärirajoilla. Hamlin on aikainen lajike, ensimmäiset hedelmät kypsyvät jo lokakuussa. Lajike on usein siemenetön ja hyvin satoisa. Hamlin on viljelypinta-alaltaan suurin lajike Floridassa ja yksi sen tuoremehuteollisuuden pääraaka-aineista.
Tunnetaan myös nimellä Norris.

 ENG Hamlin orange
FRA Orange Hamlin
Kuva   © C. Jacquemond / INRA
© Aggie Horticulture TAMU
       



Espanja-sivulla on espanjalaisia 'Blancas'-ryhmän appelsiineja: BernaCastellanaComuna

Lisää makeita aikaisia lajikkeita Citrus Pages sivulla Sweet oranges:

Florida JaffaMarssParson BrownPineapple,  
Trovita
 


Takaisin appelsiinilajikkeisiin Takaisin alkuun






     
Myöhäiset tuoremehuappelsiinit
  
 LAT Citrus × sinensis ’Valencianappelsiini-ryhmä’  

'Valencia' appelsiini


Valencia orange in full bloom
    
 
 FIN Valencianappelsiini 
  
Valencia
on eniten viljelty appelsiinilajike koko maailmassa. 'Valencian' sadosta yli 50% puristetaan mehuksi. 'Valenciasta' on lukuisia paikallisia muunnoksia, joista muutama esitellään alempana. 'Valencia' kasvaa hyvin, sitä on helppo viljellä ja se antaa suuren sadon. Hedelmäliha on tasaista, kalvot ovat ohuet ja hedelmä on hyvin mehukas. Hedelmä on siemenetön ja ohutkuorinen, kypsyy myöhään ja säilyy sen jälkeen hyvälaatuisena puussa pitkään.' Valenciaa' voidaan poimia pitkin kevättä aina kysynnän mukaan ja pidentää näin satokautta. Valensianappelsiini viihtyy hyvin myös tropiikissa; hedelmästä tulee hyvälaatuinen, mutta viileiden öiden puuttuessa kuoren väri ei aina kehity oranssinpunaiseksi vaan jää kuumassa ilmanalassa vihreäksi.

Alimmassa kuvassa Valencia-puu täydessä kukassa. Sitrushedelmille on tyypillistä että puussa on vielä edellisen sadon hedelmiä jäljellä puun kukkiessa. Appelsiini voi hyvissä olosuhteissa kukkia lähes ympäri vuoden ja yhdessä puussa voi olla nuppuja, kukkia, raakileita ja kypsiä hedelmiä samanaikaisesti. Klikkaa kuvaa isommaksi.

 ENG Valencia orange 
FRA Orange Valencia
Kuva   (1) © Jorma Koskinen
(2) © David MacManus
     


 
 LAT Citrus × sinensis ’Delta Valencia’   Valensianappelsiini 'Delta'
Valensianappelsiini 'Delta'
  
 
 FIN Valensianappelsiini 'Delta'
 
'Delta' on kotoisin Etelä-Afrikan Transvaalista. Lajike syntyi 1952 ja kasvaa suoraan ylöspäin, hieman pystympänä kun 'Valencia'. Hedelmä on vähemmän hapokas kuin 'Valencia' ja on tullut suosituksi koska kypsyy hieman aiemmin, pohjoisessa tammi-helmikuussa, mutta sisältää kaikki tavallisen valensianappelsiinin ominaisuudet.
Tunnetaan myös nimellä Delta Seedless (siemenetön Delta).

Deltaa tuodaan suomeen juuri Etelä-Afrikasta paikallisen talven loppupuolella elo-syyskuussa, jolloin Välimeren alueen puut ovat vielä täynnä uusia raakileita.



 ENG  Delta Valencia orange
FRA Orange Delta Valencia
Kuva   © CCPP
© Jorma Koskinen
      


 
 LAT Citrus × sinensis ’Midknight’    Valensianappelsiini 'Midknight'
'Midknight Valencia' orange
Valensianappelsiini 'Midknight'
    
 
 FIN Valensianappelsiini 'Midknight'
 
Myös 'Midknight' on syntynyt Etelä-Afrikassa lähellä Kapkaupunkia vuonna 1927. Lajikkeen nimi ei ole kirjoitusvirhe, vaan tulee kypsymisajankohdasta, sesongin puolivälistä (mid),  ja löytäjästään herra A.P. Knightista. Puu kasvaa hieman hitaammin kuin 'Valencia', mutta vanhempana sato on suurempi.

'Midknightissa' on enemmän sokeria ja vähemmän happoja kuin tavallisessa 'Valenciassa'. Sesongin puoliväli on Etelä-Afrikassa heinä-elokuussa, täällä pohjoisella pallonpuoliskolla 'Midknight' kypsyy tammikuun lopussa - helmikuun alussa. 'Midknightia' tuodaan Suomeen keväisin Välimeren alueelta ja loppukesästä Etelä-Afrikasta kasvavassa määrin. Siemenetön Midknight on laadultaan erinomainen appelsiini.





 ENG Midknight Valencia orange
FRA Orange Midknight Valencia
Kuvat    © Jorma Koskinen
       


 
 LAT Citrus × sinensis ’Olinda Valencia’   Valensianappelsiini 'Olinda'
Valensianappelsiini 'Olinda'
    
 
 FIN Valensianappelsiini 'Olinda'
  
'Olinda' syntyi Kaliforniassa 1939 ja tuli myyntiin 1957. Lajike on herättänyt viljelijöiden mielenkiinnon antamalla joissain mittauksissa yli kaksinkertaisen sadon 'Valenciaan' verrattuna. Lajike on myös hyvin mukautuvainen ja menestyy sekä kuumuudessa, että kuivissa olosuhteissa. Koeviljelyt Saudi-Arabiassa ovat antaneet lupaavia tuloksia.


 



 ENG  Olinda Valencia orange
FRA Orange Olinda Valencia
Kuva   © UCR Citrus Variety Collection
           


 
 LAT Citrus × sinensis ’Valencia Late’  Valensianappelsiini 'Late'
'Valencia Late' appelsiini
    
 
 FIN Valensianappelsiini 'Late'
  
Vaikka valensianappelsiinit kypsyvät muita lajikkeita myöhemmin, on 'Valenciasta' vielä jalostettu  'Valencia Late', joka kypsyy kaikista appelsiineista viimeisenä ja pidentää appelsiinin satokauden ympärivuotiseksi. Pohjoisen pallonpuoliskon viimeisten Late-appelsiinien kypsyttyä alkaa eteläisen pallonpuoliskon appelsiinien satokausi, ja päinvastoin. Valencia Latea tuodaan Suomeen melko paljon myöhään keväällä ja aikaisin kesällä Euroopasta ja myöhään syksyllä esim. Etelä Afrikasta paikallisten sitrusten kasvukausien päättyessä.


 ENG Valencia Late orange 
FRA Orange Valencia Late
Kuva   © C. Jacquemond / INRA
© UCR Citrus Variety Collection
       



Lisää Valencia-lajikkeita Citrus Pages sivulla Sweet oranges:

Campbell ValenciaCutter Valencia,   Dom JoãoFrost Valencia
Harward Late Valencia,  Rhode Red Valencia
 


Takaisin appelsiinilajikkeisiin Takaisin alkuun





 

Napa-appelsiinit
  
 LAT Citrus × sinensis 'Napa-appelsiini-ryhmä'
Navel orange, Citrus sinensis var. brasiliensis
Napa-appelsiini, Citrus sinensis var. brasiliensis
 Syn  Citrus sinensis var. brasiliensis Tanaka
 Citrus sinensis ‘Bahia’ 
 FIN Napa-appelsiini
  
Napa-appelsiini
tunnetaan myös nimillä Navel-appelsiini ja Bahia-appelsiini. Napa-appelsiinit ovat saaneet nimensä hedelmän alapäässä olevasta ruusukkeesta, joka itse asiassa on toisen hedelmän aihio saman hedelmän sisällä. Napa-appelsiineissa ei ole toimivaa siitepölyä. Se ei pölytä muita sitruslajeja ja tuottaa siemenettömiä hedelmiä. Napa-appelsiinit lisääntyvät sekä pistokkaista että varttamalla, mutta nykyisin useimmiten varsisilmuista tai kloonaamalla. Useat navelit kasvavat hieman hitaammin ja jäävät matalammiksi ja pienikokoisemmiksi kuin muut appelsiinit. Alunperin kotoisin Brasiliasta.
 

 ENG Bahia orange, Brazilian navel, Navel orange
FRA Orange Navel
Kuva   © Jorma Koskinen
© Aggie Horticulture TAMU
        



 
 LAT Citrus × sinensis ’Washington Navel’   Napa-appelsiini 'Parent Washington'
Parent Washington ja "smudge pot"
Washington Navel appelsiini
'Washington Navel'
    
 
 FIN Napa-appelsiini 'Washington Navel'
  
Alkuperäinen brasiliensis (navel) -appelsiini tuotiin Brasiliasta 1870 Washingtoniin, josta se lähetettiin jatkojalostukseen Kaliforniaan. Riversiden sitruskoetarha on sittemmin lähettänyt tätä navel-kantaa silmuina ja taimina ympäri maailmaa niin, että nykyisin jopa Brasiliassa kasvavat napa-appelsiinit ovat tätä Kaliforniassa jalostettua kantaa. Alkuperäistä Brasilian kantaa kutsutaan nimellä Bahia. Kuori on ohut ja irtoaa helposti. Lajike viihtyy hyvin myös kuumassa tropiikin ilmastossa. Washington on kookas, laadultaan erinomainen, hyvin mehukas, makea, siemenetön ja hyvän makuinen. Washington kypsyy vuoden alussa ja satokausi jatkuu pitkälle kevääseen. Washington Navel on kautta maailman arvostetuin napa-appelsiini. Sitä pidetään yleisesti korkealuokkaisimpana syöntiappelsiinina sekä koostumuksensa että arominsa puolesta. Washington Navel ei sovellu valmistuoremehuihin eikä muuhunkaan teolliseen käsittelyyn. Suomeen tuodaan jonkin verran tätä lajiketta mm. keskitalvella Marokosta nimellä Navel.

Toinen kahdesta Washington Navel lajikkeen emopuusta, historialliseksi muistomerkiksi nimetty Parent Washington vuodelta 1873 siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1902. (Toinen emopuista kuoli 1922.) Puu voi edelleen hyvin ja kantaa hedelmää. Ylin oikealla oleva valokuva on otettu joulukuussa 2005. Toinen kuva ylhäältä on otettu samasta puusta satokauden jälkeen maaliskuussa 2002 ja siinä näkyy vanha rautainen, sittemmin kielletty hallan torjuntaan käytetty "smudge pot". Vuonna 1873 alue oli maaseutua. Nykyään puu kasvaa keskellä Riversiden kaupunkia pienessä aitauksessa Magnolia ja Arlington Avenuen risteyksessä.

On mielenkiintoista ajatella, että kaikki maailman napa-appelsiinit ovat tämän yhden 135-vuotiaan puun jälkeläisiä. Lajike on toiseksi eniten viljelty appelsiini maailmassa heti Valencian jälkeen.

Puun monivaiheisesta historiasta kertoo C.N. Roistacherin mielenkiintoinen slideshow.

Johtava lajike Brasiliassa, Kaliforniassa, Paraguayssa, Etelä-Afrikassa, Australiassa ja Japanissa. Tunnetaan myös nimellä Bahia-appelsiini.

Ei pidä sekoittaa Washington Sanguineen, joka on puoliveriappelsiini eikä nimestään huolimatta ole sukua tälle napa-appelsiinille, vaan on espanjalaisen Doble Fina -veriappelsiinin silmumuunnos.

 ENG Washington Navel Orange, Bahia orange
Seedless sweet orange, Loose-skinned sweet orange
FRA Orange Washington Navel, Orange Bahia
Kuvat    (1) © Roistacher C.N.
(2) © Home Citrus Growers
(3) © C. Jacquemond / INRA
(4) © Jorma Koskinen
            


 
 LAT Citrus × sinensis 'Navelina'



'Navelina' appelsiini

'Navelina' navel orange
 Syn
Citrus sinensis 'Dalmau'
Citrus sinensis 'Smith's Early'
Citrus sinensis 'Washington Early'

 FIN Napa-appelsiini 'Navelina'
 
Navelina-lajikkeella on mielenkiintoinen historia. Napa-appelsiinien satokautta on haluttu kehittää pidemmäksi sesongin alkupäästä. Vuonna 1910 löytyi Kaliforniasta Washington-puun (ks. yllä) aikaisin kukkiva juuriverso, jonka annettiin kasvaa jotta paremmin huomattaisiin sen ominaisuudet. Vuonna 1933 tämä lajike lähetettiin jatkojalostukseen Espanjaan, jossa sitä lisättiin useaan kertaan ja aina valittiin taimista ne, jotka parhaiten vastasivat odotuksia. Lajike oli kypsä tuotavaksi markkinoille vuonna 1990, jolloin espanjalaiset antoivat sille nimeksi Navelina, pikku napa tai "napanen".

80 vuoden jalostustyön tuloksena oli syntynyt keskikokoinen hieman päärynän muotoinen siemenetön hedelmä, jossa on kiiltävä tummanpunertava kuori, ja jonka napa-aihio on pieni tai puuttuu. Hedelmä on makea, mehukas ja hiukan aromikkaampi kuin Washington, ja se kypsyy aivan ensimmäisten joukossa kauden alussa marras-, hyvinä vuosina jopa lokakuussa. Navelinaa tuodaan Espanjasta Suomeen paljon marras-helmikuussa. Keskitalvella Navelina on eräs yleisimmistä appelsiineista kaupoissa. Erityisesti loppukauden kypsäksi ehtinyt, kuoreltaan voimakkaan punainen Navelina on eräs makeimpia ja laadultaan parhaimpia Suomessa yleisesti saatavilla olevia appelsiineja.
 
Tunnetaan myös nimillä Dalmau, Smith's Early ja Washington Early.

 ENG Navelina orange
FRA Orange Navelina, Orange Washington précoce
Kuvat   © C. Jacquemond / INRA
© Jorma Koskinen
              


   
LAT Citrus × sinensis ’Lane Late’   'Lane Late' napa-appelsiini


'Lane Late' napa-appelsiini
FIN  'Lane Late' napa-appelsiini
   
Lane Late on Washington Navel puun rungosta kasvanut muuntunut oksa, jonka hedelmät kypsyivät paljon muita napa-appelsiineja myöhemmin. Lajike otettiin jalostukseen ja sai nimensä kypsymisajankohtansa sekä Lindsay Lanen mukaan, jonka maatilalta se löytyi Curlwaassa, Australiassa 1954.

Puun muut ominaisuudet ja ulkonäkö ovat hyvin tavallisen napa-appelsiinin kaltaisia. Hedelmä on saman kokoinen ja muotoinen, mutta sen pinta on hieman sileämpi ja ylimääräinen "napa" on pienempi kuin aikaisilla napa-appelsiineilla.

Lane Late kypsyy neljästä kuuteen viikkoa tavallista myöhemmin ja säilyy  puussa useita kuukausia kypsymisen jälkeen laadun kärsimättä. Tämä mahdollistaa sadonkorjuun pidentämisen ja parantaa siten viljelyn kannattavuutta.
 
Suomeen tuodaan Lane Late lajiketta paljon verraten myöhään keväällä kun muut pohjoisen pallonpuoliskon appelsiinilajikkeet ovat jo loppuneet ja etelän talven ensimmäisiä appelsiineja odotellaan. Lajiketta tuodaan myös loppusyksystä mm. Etelä Afrikasta, kun Välimeren alueen appelsiinit eivät vielä ole saapuneet.


ENG Lane Late navel orange 
FRA Orange Lane Late
Photo     © CCPP
© Jorma Koskinen
               


 
 LAT Citrus × sinensis 'Navelate' 'Navelate' myöhäinen napa-appelsiini
'Navelate' napa-appelsiini
    
 
 FIN Napa-appelsiini 'Navelate'
 
Napa-appelsiinien suosion ja hyvien ominaisuuksien takia on haluttu löytää samantyyppisiä lajikkeita, jotka kypsyisivät myöhemmin. Kastiliasta Espanjasta löytyi 1948 Washington puusta erilaistunut oksaverso, joka tuli myyntilajikkeeksi 1957 nimellä Navelate. Sen hedelmä on hieman pienempi kuin Washingtonin, mutta 'napa-aihio' on myös pienempi ja puuttuu joskus kokonaan. Sen kuori on hyvin ohut ja kypsyttyään hedelmä pysyy hyvälaatuisena puussa jopa neljä kuukautta





 ENG Navelate orange
FRA Orange Navelate
Kuva   © Jorma Koskinen
© CCPP
             




Muita napa-appelsiineja:

Espanja-sivun napa-appelsiini: Ricalate

Navel- eli Napa-appelsiini -lajikkeita Citrus Pages sivulla Sweet oranges:

Early navel oranges Atwood,  FisherSkagg's bonanza, 

Mid-season navels:  CaraCara, FukumotoNew Hall

Late navel orangesAutumn GoldBarnfieldChislettPowellWiffen Rohde Navel
 



Bruno appelsiineja  Bruñó appelsiinit Bruñó klementiinit

Bruñó [lue: brunjó] on espanjalainen tuotemerkki, jonka omistaa kahden veljeksen vuonna 1977 perustama Hermanos Bruñó niminen yritys, joka myy appelsiineja ja klementiinejä sekä meloneja ja vesimeloneja. Yritys sijaitsee lähellä Alcalá de Chivertin kaupunkia Castellonin maakunnassa Välimeren rannalla.  Hermanos Bruñó työllistää 125 henkilöä ja pakkaa ja myy lähialueen sopimusviljelijöiden tuotteita.

Appelsiineista Bruñón tuotteisiin kuuluvat: 
Lane Late, NavelNavelate, NavelinaSalustiana ja Valencia Late.

Klementiineistä Bruñón valikoimiin kuuluvat lajikkeet Arrufatina, ClemenponsClemenules, FinaHernandina, Oronules ja Oroval sekä klementiiniristeymät Clemenvilla, Fortuna ja Ortanique. Bruñó tuotemerkkiä ei pidä sekoittaa klementiinilajikkeeseen Bruno, jota ei viime vuosina enää ole tuotu Suomeen.

Bruñón sitrushedelmiä tuodaan Suomeen paljon. Kaupoissa myydään mm. klementiinejä Bruñó nimellä, mutta kyseessä ei ole lajike vaan tuotemerkki (aivan kuten Jaffa). Pakkauslaatikosta saattaa nähdä mikä lajike on kyseessä.




Takaisin appelsiinilajikkeisiin Takaisin alkuun






 

Veriappelsiinit
 LAT Citrus sinensis  'Veriappelsiini-ryhmä' 'Thermal Tarocco' veriappelsiini

'Moro' veriappelsiini

'Moro' veriappelsiini

'Doblefina' veriappelsiini

'Moro' veriappelsiini
 
 FIN Veriappelsiinit    
 

Veriappelsiinit ovat kotoisin Sisiliasta, Etnan ylemmiltä rinteiltä ja menestyvät hyvin myös Espanjan viileillä alueilla. Kypsyäkseen veriappelsiinit, niin kuin muutkin appelsiinit, vaativat auringon paistetta ja lämpimiä päiviä.
Mutta veriappelsiinit vaativat viileän talven ja sen kylmät yöt kehittääkseen tyypillisen tumman värinsä sekä kuoreen, hedelmälihaan että mehuun.

Värin kehittymisen salaisuutta tai täsmälleen oikeita olosuhteita ei vielä ole kyetty ratkaisemaan. Appelsiinien "veren" määrään vaikuttaa monta tekijää. Sen verran tiedetään että suuri ero päivä- ja yölämpötilojen välillä kypsymisen loppuvaiheessa keskitalvella edistää tumman väripigmentin syntymistä. Tyypillistä kuitenkin on että samallakin alueella värin kehittyminen vaihtelee suuresti vuodesta toiseen. Toinen erityispiirre on että värin kehittyminen noudattaa aivan omaa aikataulua muuhun kypsymiseen nähden. Joskus hyvin tumma väri tulee hedelmiin aikaisin kypsymisen vielä ollessa kesken. Toisinaan täysin kypsissäkin hedelmissä saattaa olla vain häivähdys pigmenttiä. Veriappelsiinien sesonki on melko lyhyt. Poiminta-aika pohjoisella pallonpuoliskolla on tammikuulta maaliskuun alkuun.



Veriappelsiinit eivät menesty liian lämpimässä. Appelsiinivyöhykkeen lämpimimmissä osisssa (Brasilia, Florida, Intia ja Egypti) niihin ei tule tummaa väriä. Sopivan ilmaston puuttuessa veriappelsiineista ei ole tullut suosittuja Välimeren alueen ulkopuolella. Viime vuosina on kuitenkin
Kalifornian rannikon viileimmillä alueilla saatu lupaavia tuloksia  ja veriappelsiinien suosio on kohenemaan päin Yhdysvaltojen sitrusvyöhykkeen (Citrus belt) viileimmissä osissa.

Väriaineita, joita appelsiineihin kehittyy värjäten ne tummanpunaisiksi ovat mm. lykopeeni, eräs karotenoidi joka kuluu samaan ryhmään beetakaroteenin kanssa sekä antosyaani, joka värittää myös granaattiomenat ja tummat viinirypäleet. Sitrussivujen tarkoituksena ei ole esittää terveysväittämiä. Aihepiiri ei kuulu kirjoittajan kompetenssiin, mutta Internetistä löytyy lukuisia sivuja joissa siteerataan tutkimuksia joissa koe-eläinten kasvaimien kokoa on voitu pienentää runsaasti flavonoideja sisältävällä ruokavaliolla. Näillä myös antioksidantteina tunnetuilla aineilla väitetään olevan paitsi yleistä terveyttä edistävä myös mm. syöpää ehkäisevä vaikutus. Eniten näitä yhdisteitä löytyy punaisista ja erityisesti tummanpunaisista kasviksista kuten tomaateista ja punakaalista sekä hedelmistä kuten punaisista viinirypäleistä, verigreipistä ja appelsiineista. Sitrushedelmistä eniten tummanpunaisia flavonoidiyhdisteitä on kuitenkin veriappelsiineissa.

Alempana esitellään veriappelsiinien kolme ryhmää: puoliveriappelsiinit, veriappelsiinit ja tummaveriappelsiinit.

 ENG Blood oranges, Pigmented oranges
 FRA Oranges sanguines 
 DEU Blutapfelsine
 I TA  
 ESP Naranjas pigmentadas
Kuvat   © Jorma Koskinen
             


Takaisin appelsiinilajikkeisiin Takaisin alkuun






   

Puoliveriappelsiinit
 LAT Citrus × sinensis 'Puoliveriappelsiini-ryhmä' 'Cara Cara' puoliveriappelsiini
Cara Cara

'Ruby' puoliveriappelsiini
Ruby

Washington Sanguine light blood orange
Washington Sanguine light blood orange
Washington Sanguine light blood orange
Washington Sanguine light blood orange
Washington Sanguine

   Citrus sinensis 'Red Navel' (Cara Cara)
Citrus sinensis ’Ruby’ 
Citrus sinensis 'Washington Sanguine'
 FIN Puoliveriappelsiinit
  




Puoliveriappelsiinit ovat appelsiineja, joiden hedelmäliha on heikosti punertavaa tai kaksiväristä siten, että hedelmälohkon reunoilla on tummempaa väriä, joka sitten lohkon sisällä vaalenee (ylin kuva). Puoliveriappelsiinien mehu on usein tavallisen appelsiinimehun väristä tai hyvin heikosti punertavaa, vaikka hedelmäliha olisikin punaista. Hedelmän pinta on useimmiten tavallisen appelsiinin näköinen. 

'Cara Cara' ('Red Navel', ylin kuva) ja 'Ruby' (toinen kuva) kuten muutkin puoliveriappelsiinit, saavat värinsä hedelmässä olevasta lykopeenistä, joka on karotenoidi ja kuuluu samaan ryhmään beetakaroteenin kanssa. Usein näiden lajikkeiden mehu on vain hieman punertavaa.

'Washington Sanguine' (kolme alinta kuvaa) on täysveriappelsiini Doblefinan puoliverimuunnos, joka on syntynyt Valenciassa. Muista puoliveriappelsiineista poiketen Washington Sanguine saa hyvissä olosuhteissa myös kuoreensa punaista pigmenttiä. Lajiketta kasvatetaan ympäri maailmaa ja se tunnetaan myös nimillä Bahia Sanguinea, de Malte, Maltaise Demi-Sanguine, Grosse Ronde, Grosse Sanguine, Pedro Veyrat, Sanguine Grosse Ronde ja Washington Sangre. Washington Sanguine on ainoa Suomessa yleisesti saatavilla oleva puoliveriappelsiini. Sitä tuodaan keväisin paljon mm. Espanjasta ja Marokosta.

Vaikka lajikkeeseen joskus ei kehity lainkaan "veren" väriä kuoreen ja hedelmälihaankin vain muutamia punertavia pilkkuja sinne tänne, on Washington Sanguinessa kuitenkin hento mutta selkeästi tunnistettava veriappelsiinin aromi.


Muita puoliveriappelsiineja ovat mm:
Citrus × sinensis 'Maltaise Sanguine' ks. engl. blood oranges  Maltaise Sanguine
Citrus × sinensis 'Vainiglia Sanguigno' ks. engl. blood oranges Vainiglia Sanguigno
Citrus × sinensis ’Saint Michael’  ('St. Michel')









 ENG Red Navel, Ruby and Washington Sanguine light blood oranges
FRA Oranges demi-sanguines Red Navel, Ruby et Washington Sanguine
Kuvat   © Jorma Koskinen
            


Takaisin appelsiinilajikkeisiin Takaisin alkuun





 

Veriappelsiinit
 LAT Citrus × sinensis 'Veriappelsiini-ryhmä' 'Thermal Tarocco' veriappelsiini
Thermal Tarocco


'Doblefina' veriappelsiini
Doblefina


'Bream Tarocco' veriappelsiini
'Bream Tarocco' veriappelsiini
Bream Tarocco
   Citrus sinensis 'Thermal Tarocco'
Citrus sinensis 'Sanguinello Moscato' 
Citrus sinensis 'Bream Tarocco'
 FIN veriappelsiinit
  

Veriappelsiineilla ovat sekä hedelmäliha että mehu punaisia. 
Hedelmän ulkopinnassa saattaa joskus olla myös hieman punertavaa pigmenttiä. Väriaineina niissä on lykopeenin lisäksi antosyaania.

Thermal Tarocco on keskikokoinen siemenetön veriappelsiini joka on Tarocco tummaveriappelsiinin muunnos. Lajike on kotoisin Thermalin kaupungista Kaliforniasta. Kolmesta Tarocco lajikkeesta Thermalissa on vähiten väripigmenttejä.

'Sanguinello Moscaton' erityispiirre on, että hedelmät kasvavat ja kypsyvät puun keskiosissa, jolloin lehvistö suojaa niitä liialta auringon paahteelta. Tämä edesauttaa veriappelsiinin tumman värin syntymistä sekä kuoreen että hedelmälihaan. Tämä on ykköslajike Etna-tulivuoren rinteillä Sisiliassa. Sitä kutsutaan myös paternonappelsiiniksi vuoren rinteellä sijaitsevan Paterno nimisen kaupungin mukaan. Sanguinello Moscato on maineikas veriappelsiini, jota paikalliset pitävät maultaan ja aromeiltaan parhaana veriappelsiinina.

'Bream Tarocco' veriappelsiinissa (alimassa kuvassa) on antosyaania sama määrä, joka värjää granaattiomenat punaisiksi.  Bream on keskikokoinen lähes siemenetön lajike jonka tumman punainen väri vaatii kylmän talven kehittyäkseen sekä kuoreen että pintaan.

Espanjalaisia veriappelsiineja ovat mm. 
'Doblefina'
, ks. Espanja, Doblefina
'Entrefina', ks. Espanja, Entrefina sekä

Muita tunnettuja veriappelsiineja ovat vanhan italialaisen Sanguinello-ryhmän lajikkeet. Ks. engl. blood oranges Sanguinello.


 ENG Thermal Tarocco, Sanguinello Moscato and Bream Tarocco full blood oranges.
FRA Oranges Sanguines Thermal Tarocco, Sanguinello Moscato et Tarocco Rosso
Kuvat   © Jorma Koskinen
              


Takaisin appelsiinilajikkeisiin Takaisin alkuun






 

Tummaveriappelsiinit
 LAT Citrus × sinensis 'Tummaveriappelsiini-ryhmä' 'Tarocco' veriappelsiini
'Tarocco' veriappelsiini
Tarocco

'Sanguinelli' veriappelsiini
Sanguinelli

'Moro' blood orange
'Moro' blood orange
'Moro' blood orange
'Moro' veriappelsiini
Moro
   Citrus sinensis 'Tarocco'
Citrus sinensis 'Spanish Sanguinelli'
Citrus sinensis 'Moro'
 FIN Tummaveriappelsiinit
  



Tummaveriappelsiinit ovat kotoisin Sisilian ylänköalueilta ja Etnan rinteiltä ja kasvavat hyvin Espanjan viileimmillä seuduilla. Myös Kalifornian sisäosissa on alueita, joissa viileän vyöhykkeen sitrushedelmät viihtyvät. Hedelmän kuoressa on punertava tai tummanpunainen pinta ja hedelmäliha ja mehu ovat täysin kypsyttyään tummanpunaisia. Hedelmän maussa jotkut tunnistavat vadelmaa, varjomorellia (kirsikkalajike) ja passio-hedelmää.

Tummaveriappelsiinien väri tulee sekä hedelmälihassa että kuoren pinnalla olevista lykopeenistä ja antosyaanista, joita molempia on kaksinkertainen määrä puoliveri- tai veriappelsiineihin nähden. Tummimmissa veriappelsiineissa pintaa värittävää antosyaania on sama määrä, joka värjää tummimpien viinirypäleiden kuoret.

'Tarocco' on allunperin vanha italialainen veriappelsiinilajike. Amerikkalaiset ovat kehittäneet siitä lukuisia muunnoksia mm. Thermal Tarocco lajikkeen, jossa melko vähän pigmenttiä sekä Bream Taroccon. Sekä Italiassa että Yhdysvalloissa monet pitävät Taroccoa herkullisimpana veriappelsiinina ja erityisesti se on kokkien suosiossa sekä makunsa että helpon käsiteltävyytensa ansiosta.


'Sanguinelli'
on veriappelsiineista kaikkein tummakuorisin, joskus lähes viininpunainen. Lajike syntyi Espanjassa erilaistuneena runkoversona vuonna 1950, mutta on jo valtaamassa alaa Espanjan muilta veriappelsiineilta. Syynä on Sanguinelliin luotettavasti kehittyvä, eri vuosien lämpötilavaihteluista riippumaton tumma väri. Tunnetaan myös nimillä Spanish Sanguinelli, Sanguinella, Sanguinilla Negra, Allota ja Blutoval. (Spanish) Sanguinelliä ei pidä sekoittaa vanhaa italialaiseen Sanguinello veriappelsiiniin, jonka kanssa sillä ei ole mitään yhteistä historiaa.


'Moro
' lienee tällä hetkellä kansainvälisesti tunnetuin veriappelsiinilajike. Moroa tuodaan myös Suomeen paljon tammi-helmikuussa sekä Italiasta että Espanjasta. Lidl on ilahduttavasti tuonut pienehköjä, mutta yleensä tummasti värittyneitä Moroja pitkin kevättä Italiasta. Vaikka Moro kuuluu kasvitieteellisesti tummaveriappelsiineihin, ei se yleensä saa kuoreensa lainkaan tummaa pigmenttiä.

Värin kehittyminen hedelmän sisällä on yhtä epävarmaa ja vaihtelee suuresti eri vuosina, viljelmän eri osissa ja jopa saman puun eri puolilla. Tummimmat appelsiinit kehittyvät puun varjoisella puolella alimmilla oksilla lehvistön sisällä auringolta piilossa. Värivaihtelusta huolimatta maku on aina erinomainen ja liha sekä mehu saattavat parhaimmillaan olla kaikista veriappelsiineista syvimmin tummanpunaisia. Monien mielestä aivan tumman Moron mehu on syvän Burgundin viinin värinen.

Alimmassa kuvassa saman puun eri puolilta samana päivänä kerättyjä Moro-appelsiineja.







 ENG Tarocco, Spanish Sanguinelli and Moro deep blood oranges.
FRA Oranges sanguines Tarocco, Sanguinelli et Moro.
Kuvat   © Jorma Koskinen
            


Takaisin appelsiinilajikkeisiin Takaisin alkuun







Lähetä sähköpostia Sitrussivuille


Sitrussivut

Citrus Pages

     
Share












Sivu uusittu ja täydennetty 4.10.2009
Sivu päivitetty 22.3.2011


http://citruspages.free.fr/appelsiinit.html