Sitrussivut

Citrus Pages

   
Share



 





Pomeranssi

Citrus × aurantium
 
images/flagbritish.jpg
Kinotto (myrtinlehtipomeranssi)
 
 Hieman kasvioppia
 Historiaa
 Käyttö
 Maku
 Pomeranssin nimi
 
 Pomeranssi


 Pomeranssilajikkeita
Isolehtikinotto Citrus × aurantium 'Chinotto grande'
© C. Jacquemond / INRA
   
 






Hieman kasvioppia

Kasvitieteilijät tiesivät kauan, että pomeranssi (Citrus × aurantium) ja appelsiini (Citrus × sinensis) ovat alunperin pomelon (Citrus grandis) ja mandariinin (Citrus reticulata) risteymiä. Ajateltiin, että appelsiini olisi pomeranssin myöhempi makea muunnos. 1900-luvun alussa tutkijat kuintenkin totesivat puiden lehtien ja hedelmien haihtuvien öljyjen kemiallisia koostumuksia analysoimalla että kasvit ovat täysin erilaisia huolimatta sekä puiden että hedelmien hämmästyttävän samankaltaisesta ulkonäöstä. Silloin vakiintui käytäntö, jossa molemmilla on oma tieteellinen nimi ilman, että appelsiinia pidetään pomeranssin variaationa. Viime vuosikymmenten kehitys on mahdollistanut kasvien kromosomien tutkimisen ja vahvistanut tiedon siitä, että pomeranssi ja appelsiini ovat erikseen syntyneitä itsenäisiä lajeja. Pomeranssi on perinyt enemmän pomelon geenejä ja appelsiini enemmän ominaisuuksia mandariinilta. On myös todennäköistä, että risteymien syntymisen välillä kummankin vanhemman perimä on hieman ehtinyt muuttua.

Historiaa
Pomeranssi, joka tunnetaan myös nimellä karvasappelsiini, on kotoisin Intian koillisosista sekä sitä ympäroivistä Kiinan lounaismaakunnista ja Burman pohjoisosista. Sen viljely kulkeutui vähitellen Välimeren alueelle ajanlaskumme alkuvuosiin mennessä. Arabivalloittajat toivat 700-luvulta alkaen pomeranssin mukanaan Euroopan eteläosiin ja sen tiedetään kasvaneen Sisiliassa vuonna 1002 ja Etelä-Espanjassa, Sevillan ympäristössä 1100-luvun lopulla. Keskiajalla pomeranssi oli monilla Etelä- ja Keski-Euroopan alueilla ainoa tunnettu sitrushedelmä ja sitä pidettiin arvokkaana lääkekasvina. Hedelmiä käytettiin sekä mausteena että hilloihin ja sen kukkia hajusteina. Pomeranssi oli ensimmäisiä hedelmiä, joita vietiin Kolumbuksen laivoilla Amerikkaan. Suurimmat viljelmät syntyivät pohjoisessa Floridaan ja etelässä Paraguayihin. Molemmilla alueilla puut pian levisivät myös luontoon, jossa niitä edelleen kasvaa villinä. Appelsiini (Citrus sinensis) tuli Eurooppaan vasta portugalilaisten kauppalaivojen mukana suoraan Kiinasta 1600-luvun alussa ja, koska sitä voitiin syödä tuoreena, se syrjäytti vähitellen pomeranssin.
Pomeranssi 'Sevillano'
Tuoksupomeranssi 'Bouquet de Fleurs'





Pomeranssi 'Chinotto'
Pomeranssin hedelmä ja mehu


Käyttö
 bergamotti, Citrus × bergamia
bergamotti, Citrus × bergamia
Johtuen pomeranssin pitkästä historiasta ja siitä, että se oli kauan yksi harvoista länsimaissa tunnetuista sitrushedelmistä, on pomeranssille kehittynyt enemmän ja monipuolisempia käyttötapoja kuin millekään muulle sitrushedelmälle. Pomeransseja ei niiden karvaudesta johtuen juurikaan syödä tuoreena. Niiden merkitys piilee hedelmän kuoressa ja siemenissä olevassa haihtuvassa pomeranssiöljyssä, joka antaa appelsiinin maun mausteille ja likööreille, tuoksun parfyymeille sekä saippuoille ja jota käytetään sen terveysvaikutusten vuoksi mm. aromaterapiassa. Pomeranssien kuivatut kukat maustavat teelaatuja. Pomeranssista tehdään marmeladia ja joitain laatuja voidaan käyttää hienoihin jälkiruokiin. Pomeranssi on yksi monikäyttöisimmistä puista. Kasvin kaikkia osia puun rungosta kukkien terälehtiin on opittu hyödyntämään. Pomeranssin lukuisista käyttötavoista kerrotaan kohdassa pomeranssi. Tunnetuin pomeranssimuunnos lienee bergamotti, jonka monista käyttötavoista kerrotaan alempana.

Maku
Usein se minkä koemme appelsiinin mauksi ja tuoksuksi ruoka-aineissa ja marmeladeissa onkin pomeranssin aromia. Pelkästä appelsiinista tehdyt marmeladit, makeiset ja liköörit eivät tuoksu tai maistu kovin appelsiinisilta sellaisenaan, koska appelsiinin (Citrus × sinensis) hienoimmat maut ja aromit häviävät keitettäessä. Mutta kun valmisteisiin lisätään muutama tippa pomeranssiuutetta, nousee voimakas appelsiinin maku esiin. Pomeranssipuita viljellään myös koristekasveina puistoissa sekä jälkakäytäviä ja ajoteitä reunustamassa niiden kauniiden lehtien ja näyttävien hedelmien vuoksi. Jos on Espanjassa käydessä noukkinut jalkakäytävää varjostavasta puusta kauniin punaisen appelsiinin näköisen hedelmän ja innokkaana maistanut sitä ja pettynyt sen karvaaseen makuun, on  puu todennäköisesti ollut pomeranssi. Citrus aurantium, pomeranssi
Tosupomeranssi

Pomeranssin nimi
kinotto

Pomeranssin kukka
Pomeranssin nimi lienee tullut sen ruotsinkielisestä nimestä pomerans, joka on polveutunut saksankielisestä nimestä Pomeranze. Pomeranssin toinen suomenkielinen nimi karvasappelsiini on hyvin kuvaava. Sen sijaan hapanappelsiini on nimenä harhaanjohtava, koska happamuus on kaikkien sitrushedelmien yhteinen perusominaisuus. Lisäksi monet pomeranssilajikkeet  ovat vähähappoisempia kuin appelsiinit  ja jotkut pomeranssit makeampia kuin eräät appelsiinilajikkeet. Ominaisuus, joka estää makeimpienkin pomeranssien nauttimisen tuoreena on karvaus, jonka ansiosta esimerkiksi pomeranssimarmeladin voimakas sitrusmainen aromi viipyy suussa pitkään. Jälkiruokiin ja hilloihin soveltuvia, vain hieman karvaita lajikkeita on useita, mm. espanjalainen sevillanpomeranssi sekä karvasimeläpomeranssit. Pomeranssien eri käyttötapoja selvitetään alla kunkin lajikkeen kohdalla laajemmin.

On hyvä muistaa, että englanninkielisissä maissa appelsiinia (Citrus × sinensis) kutsutaan valensianappelsiiniksi (Valencia orange) tai makeaksi appelsiiniksi (sweet orange). Pomeransseja (Citrus × aurantium) kutsutaan varsinkin ruoanlaitossa nimellä Seville orange ja muuten karvasappelsiiniksi (sour orange). Saksaksi pomeranssi on Pomeranze tai Bitterorange, ranskaksi orange amère, ruotsiksi pomerans.



 
 LAT Citrus × aurantium L.  Citrus × aurantium, pomeranssi


Pomeranssin hedelmä ja mehu



karvasimeläpomeranssi 'Dummet Bittersweet of Florida'


Pomeranssin kukka


Pomeranssin kukka


Pomeranssipuu ja hedelmiä


kesäpomeranssi


kinotto
 Syn
Citrus × aurantium var. amara  Engl.

 FIN pomeranssi
 
Pomeranssimarmeladi
Pomeranssin kuori
Pomeranssiöljy
Pomeranssiliköörit ja muut alkoholijuomat
Elintarvikemauste
Lääkeaine
Perusrunko
Muuta



Pomeranssi, joka tunnetaan myös nimellä karvasappelsiini, on appelsiinin näköinen hedelmä. Pomeranssin kuori on paksumpi ja tiukasti kiinnittynyt niin, että hedelmän kuoriminen on vaikeaa. Hedelmälohkojen kärkien välissä oleva keskusta jää usein ontoksi (kuva oikealla). Pomeranssin hedelmä on hieman appelsiinia pienempi ja muodoltaan litteämpi. Pomeranssi ei ole kovin mehukas ja siinä on paljon isohkoja siemeniä. Pitkän historiansa aikana on pomeranssille kehittynyt enemmän käyttötapoja kuin millekään muulle sitrushedelmälle.

Marmeladi
Kenties merkittävin pomeranssin kaupallinen merkitys tällä hetkellä on anglosaksisten maiden aamiaisten pomeranssimarmeladi Seville Orange Marmalade. Suurin osa maailman pomeranssituotannosta myydään Englantiin, Skotlantiin ja Etelä-Afrikkaan, missä niistä valmistetaan marmeladia. Englantilaisten rakastama marmeladi tehdään kokonaisista pomeranssin hedelmistä (ks. Sevillano alla). Suomeen ei valitettavasti tuoda tuoreita pomeransseja, mutta Stockmannilla myytävästä pomeranssivalmisteesta voi itse valmistaa marmeladia.
Pomeranssimarmeladin teko-ohje ja kaupan valmiita pomeranssimarmeladeja sivulla Sitrusmarmeladit.

Pomeranssin kuori
Pomeranssin auringossa kuivattu ja hienoksi jauhettu kuori on mm. mämmin, glögin, piparkakkujen ja muiden leivonnaisten mauste.

Pomeranssiöljy
Pomeranssin kukista saadaan höyrytislaamalla neroliöljyä ja liuottimilla neroliabsoluuttia (kiinteä aines, joka voidaan alkoholilla liuottaa juoksevaksi). Neroli on eräs arvostetuimmista ja kalleimmista hajuvesien raaka-aineista. Lehdistä ja vihreistä oksista 
saadaan höyrytislaamalla petitgrain-öljyä ja puolikypsän, vielä hieman vihertävän hedelmän kuorista saadaan kylmäpuristamalla bigaradia-öljyä parfyymiteollisuuden ja aromaterapian tarpeisiin (vertaa paraguaynpomeranssi ja sitrusöljyt). Appelsiininkukkavesi (jonka oikea nimi olisi pomeranssinkukkavesi) on öljyn höyrytislauksen sivutuote.

Pomeranssiliköörit ja muut alkoholijuomat
Pomeranssi on tärkeä makuaine alkoholiteollisuudelle. Jamaikalaista alkuperää olevaa 'Jackmel' lajiketta ja 
käytetään kuuluisien Grand Marnier ja Cointreau pomeranssilikööreiden valmistamiseen. Curaçaon saarella kasvavaa Citrus aurantium var. curassaviensis lajiketta, paikalliselta nimeltään 'Laraha', käytetään Triple Sec ja kaikkien Curacao liköörien valmistamiseen. Curacao-liköörien eri värit tulevat muista raaka-aineista, kaikkien sitrusmaku tulee samasta pomeranssista. Menetelmässä pomeranssit kuoritaan ja hedelmäosa käytetään muihin valmisteisiin, mm. kosmetiikkaan. Kuoret lohkotaan ja kuivataan auringossa rutikuiviksi. Sen jälkeen kuoret laitetaan teräksisiin säiliöihin maseroitumaan puhtaan alkoholin kanssa kolmeksi viikoksi. Kone pyörittää seosta hitaasti. Syntynyt massa tislataan ja näin saadaan voimakas pomeranssiuute, joka käytetään pomeranssiliköörien valmistukseen. Suurimmilla valmistajilla on omat vartioidut viljelmänsä ja salaiset menetelmänsä maun uuttamiseen. Samanlaista pomeranssiuutetta käytetään myös italialaisten katkeroiden (amaro) valmistamiseen ja glögien mausteena.

Elintarvikemauste
Kaikkia näitä hedelmäöljyjä käytetään terpeenien poistamisen jälkeen elintarviketeollisuudessa mm. makeisten, jäätelön, leivonnaisten, hillojen, virvoitusjuomien ja purukumin mausteina.

Lääkeaine
100 g pomeranssin lehtiä sisältää 300 mg askorbiinihappoa (C-vitamiinia). Raa'an, vielä vihreän hedelmän kuori sisältää 3-14%  neohesperidin dihydrochalconia, joka on 20 kertaa makeampaa kuin sakariini ja 200 kertaa makeampaa kuin syklamaatti, mutta sen laajempaa käyttöä makeutusaineena estää raaka-aineen vähäinen saatavuus. Pomeranssinkuori on luonnollinen synefriinin lähde, josta voidaan valmistaa mm. nuhalääkkeitä. Pomeranssiuutetta käytetään yrttilääkkeenä ja kiinalaisessa lääketieteessä ruokahalun vähentämiseen ja painon hallintaan.
Pomeranssin mehu on voimakkaasti antiseptista ja Afrikassa pomeranssin puolikkaalla tyrehdytettiin verenvuotoa ja hoidettiin tulehtuneita haavoja. Pomeranssin siemenöljyä käytetään saippuan raaka-aineena. Tyynenmeren saarilla murskatuista hedelmistä ja lehdistä tehtiin kuumentamalla tahnaa, jota käytettiin saippuan korvikkeena ja hiusten pesuun.

Perusrunko
Pomeranssi on yksi niistä harvoista sitruslajeista ja ainoa kaupallisesti tärkeä sitruskasvi jota voidaan viljellä omajuurisena. Kaikki muut syötävät sitruslajit vartetaan luonnonlajien juuriin tai runkoon. Eräs pomeranssin suurimmista merkityksistä nykyisin on sen käyttö juurina, joihin muita sitruslajeja vartetaan. Pomeranssin kestävyys esim. appelsiineja ja mandariineja vaivaaville kasvitaudeille ja tuhohyönteisille on moninkertainen jalostetumpiin lajikkeisiin verrattuna. Lisää tietoa asiasta löytyy Trifoliates & rootstock sivulta.

Muuta
Pomeranssin kaikkia osia voidaan hyödyntää. Pomeranssipuu on hienosyistä ja kovaa. Puuta käytetään koristekaiverruksiin kalusteissa ja Kuubassa siitä tehdään pesäpallomailoja.
Pomeranssi kasvaa mitä erilaisimmissa olosuhteissa ja vaatii hyvin vähän tai ei lainkaan hoitoa. Se sietää myös jonkin verran hallaa. Pomeranssi voi hyvissä olosuhteissa olla pitkäikäinen. Joidenkin puiden Espanjassa arvellaan olevan yli 600 vuotta vanhoja. Versailles'n linnassa Ranskassa kasvaa pomeranssipuu, jonka sanotaan olevan istutettu vuonna 1421.

Viljeltyjä pomeranssilajikkeita: African, Brazilian, Rubidoux, Standard, Oklawaha ja Trabut.

Raholan syötävissä sanoissa on lisätietoja pomeranssista ja pomeranssilikööreistä.

 ENG Sour orange, Seville orange, Bitter orange
 FRA Orange amère (hed.), oranger à fruits amers (puu)
 DEU Pomeranze, Bitterorange
 I TA Arancia amara, melangolo
 ESP Naranja agria, naranja amarga
Kuvat   (1,4) with permission of
Thomas Schoepke

(2) © C. Jacquemond / INRA
(3) UCR Citrus Variety Collection
(5-6) © J.-M. Bossennec / INRA
(7) ©  Petr Broža
(8) © Petr Prokop
      
 







Pomeranssilajikkeita
Pomeranssilajikkeita tunnetaan yli 80. Niistä kaupallisesti merkittäviä on noin kolmekymmentä. Pomeranssit jakautuvat neljään pääryhmään. Suluissa on mainittu alempana esitellyt lajikkeet.
1. Varsinaiset pomeranssit :  pomeranssi, sevillanpomeranssi ja goutoupomeranssi
2. Karvasimeläpomeranssit:  'Bittersweet' ja 'Paraguay'
3. Koristelajikkeet:  tuoksupomeranssi ja kinotto (myrtinlehtipomeranssi)
4. Pomeranssimuunnokset:  bergamotti tosupomeranssikesäpomeranssi ja muut daidai-lajikkeet



 
 LAT Citrus × aurantium L.  'Sevillano'



sevillanpomeranssi 'Sans épine'

sevillanpomeranssi 'Sevillano'

sevillanpomeranssi 'Sevillano'

sevillanpomeranssi 'Sevillano'
 Syn Citrus × aurantium 'Real'
Citrus × aurantium 'Agrio de España'
Citrus × aurantium 'Sans épine'
 FIN sevillanpomeranssi
 
Tämä on Etelä-Espanjassa pomeranssin suurimmalla viljelyalueella Sevillan kaupungin ympäristössä tavallisin pomeranssilajike, joka tunnetaan myös nimellä Real, kuninkaallinen. Puu on piikitön ja hedelmät hieman litteitä. Kuoren on väri on voimakas keltaoranssi, joka auringossa hohtaa kultaisena puun tummanvihreää lehvistöä vasten.

Tätä "marmeladilajiketta" viedään Englantiin, Skotlantiin ja Etelä-Afrikkaan pomeranssimarmeladin (Seville orange marmalade) raaka-aineeksi. Lajikkeen tyypillinen lievä karvaus tekee sen ihanteelliseksi marmeladin valmistukseen sillä sen voimakas sitrusmainen aromi viipyy suussa kauan. Sevillanpomeranssin viljelyalue on viime vuosina hieman supistunut. Vuonna 2006 se oli Sevillan kaupungin ympäristössä noin 1200 hehtaaria ja vuosituotanto 17 000 tonnia. Viime aikoina espanjalaiset ovat itse ruvenneet jalostamaan raaka-ainetta elintarviketuotteiksi niin, että ulkomaan vienti on enää 1700 tonnia hedelmiä.

Anglo-saksisissa maissa syödään aamiaisella pomeranssimarmeladia (Seville orange marmalade), koska se maistuu appelsiinisemmalle. Kun appelsiinia (Citrus sinensis) keitetään, katoaa siitä appelsiinin maku. Siksi suomalaista appelsiinimarmeladia ei tehdä appelsiinin hedelmistä vaan appelsiinimehutiivisteestä, johon on lisätty mausteeksi appelsiiniöljyä ja joihinkin tuotteisiin myös appelsiininkuorta. Pomeranssimarmeladi maistuu voimakkaan sitrushedelmäiseltä ja on skoteille ja englantilaisille ainoa vaihtoehto. Pomeranssi käytetään marmeladiin kokonaan ja marmeladissa on myös ohuita kuoren viipaleita. Pomeranssimarmeladin teko-ohje täältä. Kaupan pomeranssimarmeladeja täältä.

Päinvastoin kuin muut pomeranssit, jotka tulivat Eurooppaan hitaasti ristiretkien mukana 1100- ja 1200-luvuilla (karvasimeläpomeranssi alla), seviljanpomeranssi tuli Espanjaan suoraan etelästä Marokon kautta arabivalloittajien mukana. Arabit valtasivat Hispalis nimellä tunnetun kaupungin 19. heinäkuuta vuonna 711, antoivat sille nimeksi Ishbilia (josta nimi Sevilla polveutuu) ja hallitsivat sitä yli 500 vuotta aina vuoteen 1248 asti, jolloin Sevilla palasi katolisen Espanjan hallintaan. Arabit toivat tullessaan pomeranssin ensimmäisen vuosituhannenvaihteen tienoilla ja totesivat uuden kasvin viihtyvän erityisen hyvin Sevillan ja Málagan ympäristössä alueella, jolle he antoivat nimeksi Al-andalus.

 ENG Seville orange
 FRA Bigarade d'Espagne, Bigarade sans épine, Orange amère
ESP Naranja amarga, naranja agria
Kuvat
(1) © C. Jacquemond / INRA
© UCR Citrus Variety Collection
      


 
 
LAT Citrus × aurantium L. 'Bittersweet'





karvasimeläpomeranssi 'Bittersweet of Florida'
 'Dummet Bittersweet of Florida'


karvasimeläpomeranssi
karvasimeläpomeranssi 'Paraguay'



karvasimeläpomeranssi 'Apepu'
karvasimeläpomeranssi 'Apepu'

Syn Citrus aurantium var. bigaradia  Hook f. 
Citrus aurantium ssp. aurantium
Citrus bigaradia Risso & Poit.
Citrus bigarradia Loisel.
Citrus vulgaris Risso


FIN karvasimeläpomeranssi
 
Tämä pomeranssilajike 
tunnetaan myös nimellä paraguaynpomeranssi.  Se tuli Eurooppaan ristiretkien mukana lähi-idästä ja vuodesta 1322 alkaen puita tiedetään viljellyn ja kaupatun Nizzan seudulla. Tämä lajike kulkeutui Pariisiin ja Versailles'n linnaan ja tuli kuninkaiden ja ylhäisön suosikiksi. Silloin lajiketta kasvatettiin varta vasten rakennetuissa kasvihuoneissa nimeltään orangerie (ruotsiksi pomeranshus) muiden sitrushedelmien kanssa. Tämä lajike kulkeutui Kolumbuksen toisella retkellä 1493 laivojen mukana ensimmäisenä myös Uuteen maailmaan.

Karvasimeläpomeranssi on isokokoinen piikikäs puu, jonka suurimmat viljelmät ovat Floridassa ja Paraguayssa Etelä-Amerikassa. Molemmilla alueilla puut levisivät pian luontoon, jossa niitä yhä kasvaa villinä. Samoin tapahtui myös Karibianmeren saarilla. Hedelmät ovat keskikokoisia, vähähappoisia ja makeahkoja, joskin samalla karvaita.  Paraguaynpomeranssin lehdistä ja oksista saadaan höyrytislaamalla  petitgrain (Paraguay) -öljyä, joka on korvaamaton kölninvesien (Eau de Cologne) valmistuksessa. Puolikypsän, vielä hieman vihertävän hedelmän kuoren uloimmasta osasta saadaan kylmäpuristamalla aitoa bigaradiaöljyä. Näitä öljyjä käytetään laajasti hajuvesiin ja aromaterapiaan. Katso sitrusöljyt.

Karvasimeläpomeranssin viljelylajikkeista esim. 'Bittersweet of Florida' on lähes hapoton ja hyvin makea, mutta samalla karvas. Lajikkeita käytetään marmeladin tekoon. Karibianmeren saarilla hedelmien kuivatetuista kuorista tehdään pomeranssitislettä, jota käytetään tunnettujen sitrusliköörien mausteena (Grand Marnier, Cointreau ja Triple Sec). Pomeranssin mehua käytetään latinalaisen Amerikan maissa marinointiin. Kuuban 'mojo' on marinadia, jossa on puolet pomeranssin mehua ja puolet öljyä, mausteena valkosipulia ja muita sipuleita. Raholan syötävissä sanoissa on lisätietoja Mojo-kastikkeesta. Meksikossa pomeranssimehua käytetään ruoanlaitossa viinietikan tapaan ja karvasimeläpomeranssi halkaistaan, sen päälle sirotellaan suolaa sekä sivellään chilitahnaa ja hedelmät syödään.

Lajikkeita: 'Bittersweet of Florida', 'Paraguay', 'Apepu', 'Dummet', 'Orlando'

ENG Bittersweet orange, Paraguayan Bigarade
FRA Bigarade Paraguay, Bigarade Apepu
Kuvat   © UCR Citrus Variety Collection
(3) © C. Jacquemond / INRA
      



 
LAT Citrus × aurantium L.  'Gou Tou' Goutoupomeranssi

Goutoupomeranssi
Syn Citrus × aurantium var. gao tao
Citrus × aurantium var. goutoucheng
Citrus × aurantium var. pi-tou-chêng
FIN goutoupomeranssi


Eräs yleisimmistä lajikkeista Kiinassa ja muualla Kauko-idässä. Goutoun hedelmät ovat litteahköjä ja sekä ylä- että alapuoleltaan hieman sisään painuneita. Hedelmät kellertävine kuorineen näyttävät hieman greipeiltä. Mehussa on mieto limettimäinen maku. Goutoun suurin merkitys piilee siiinä, että se on hyvin kestävä useita tunnettuja sitruspuita vaivaavia sairauksia vastaan ja sitä käytetään laajalti perusrunkona johon appelsiineja, mandariineja ja muita sitrushedelmiä vartetaan. Lajike on englanniksi nimeltään Leatherhead.

ENG Leatherhead sour orange, Goutoucheng sour orange, Pi-tou-chêng sour orange
FRA Bigarade Gou Tou
Kuvat     © C. Jacquemond / INRA
© UCR Citrus Variety Collection
        



 
 LAT Citrus × aurantium L.   ’Bouquetier’ 'Bouquet de Fleurs' sour orange
Tuoksupomeranssi 'Bouquet de Fleurs'
'Bouquet de fleurs'

Bouquetier de Nice à fleurs doubles
'Bouquetier de Nice à fleurs doubles'
    Viljeltyjä lajikkeita:
Citrus × aurantium ’Bouquet’
Citrus × aurantium ‘Bouquetier à Grandes Fleurs’
Citrus × aurantium ‘Bouquetier de Nice à Fleurs Doubles’ 
 FIN tuoksupomeranssi
 
Ranskan Rivieralla, Algeriassa ja Tunisiassa viljellään erityisiä suuri- ja/tai runsaskukkaisia pomeranssilajikkeita pelkästään parfyymituotantoa ja neroli-öljyä varten. Puut ja niiden hedelmät ovat pienikokoisia. Arvostetuimpien lajikkeiden kukat ovat kerrattuja. Näiden lajikkeiden kukista saatava neroli-öljy ja absoluutti on kallista. Katso sitrusöljyt.

Näitä tuoksupomeransseja viljellään useita lajikkeita (nimet ylempänä), joiden kukkien koko ja muoto poikkeavat hieman toisistaan. Alimmassa kuvassa yksi arvostetuimmista lajikkeista: Nizzalainen kerrattukukkainen tuoksupomeranssi. Näiden lajikkeiden öljy on kalliimpaa kuin kulta.

 ENG Bitter orange perfumery varieties
 FRA Bigarade bouquet (Bouquet de fleurs, Bigarade riche dépouille)
Bigarade bouquetier à grandes fleurs  (à peau épaisse)
Bigarade bouquetier de Nice à fleurs doubles (bouquetier à fruits plats)
Kuvat
(1-2) © Gene Lester
(3) © Home Citrus Growers
        


 
 
 LAT Citrus × aurantium L.  'Chinotto' ('Myrtle-leaf')
isolehtikinotto
kinotto
kinotto
 Syn Citrus aurantium var. myrtifolia  Ker-Gawl.
Citrus myrtifolia  Raf.
Citrus bigaradia Risso & Poit. var. chinensis
 FIN kinotto 
 
Kinotto on saanut toisen nimensä myrtinlehtipomeranssi myrttipensaan (Myrtus communis) lehteä muistuttavista lehdistään. Kinottoa viljellään välimeren rannikolla Ranskassa nimellä kiinanpomeranssi (chinois) ja Italian Liguriassa, jossa sitä kutsutaan nimellä chinotto. Se on suosittu koristepuuna puistoissa ja käytävien varsilla kauniin ja tiiviin lehvistön sekä näyttävien hedelmiensä ansiosta. Hedelmä ei ole tuoreena syötävä, mutta niitä karamellisoidaan kokonaisina hienoihin jälkiruokiin.

Italiassa kinottoa käytetään lukuisiin eri virvoitusjuomiin. 'kinottofiilien' italiankielisillä kotisivulla kerrotaan puusta enemmän. Virvoitusjuomalaatuja löytyy kymmenittäin.

Myrtinlehtipomeranssia eli kinottoa kasvatetaan useita viljelylajikkeita:
Italia Ranska  
Chinotto Buxifolia Chinois à feuilles de buis puksinlehtikinotto
Chinotto Crispifolia   kurttulehtikinotto
Chinotto Grande Chinois à grandes feuilles isolehtikinotto
Chinotto Piccolo Chinois à petites feuilles pikkulehtikinotto

 ENG Myrtle-leaved orange, Chinotto orange, 
Ornamental orange, Myrtle-leaf orange (US)
 FRA Orange à feuilles de myrte, Bigaradier chinois
 DEU Myrtenblättrige Bitterorange
ESP Naranjo de oja de mirto
 I TA Chinotto, Arancio a foglia mirtella
Kuvat
(1) © C. Jacquemond / INRA
(2) ©  Petr Broža
(3) © Petr Prokop
      
 
 
 
 
 LAT Citrus × bergamia Risso  'Bergamotti-ryhmä'



Bergamotti

Bergamotti

Bergamotti, Citrus × bergamia

Bergamot

Kölninvesi 4711

Bergamotti, Citrus × bergamia


Syn
Citrus aurantium ssp. bergamia (Risso et Poit.) Wight & Arn. ex Engl.
Citrus aurantium var. bergamia  Loisel.
 FIN bergamotti
 
Bergamottiöljyt
Bergamotin kuori
Lehdet ja oksat
Mehu
Hedelmäliha
Muuta


Bergamotti
on pomeranssiristeymä, jonka maku on pistävän kitkerä, ja joka siksi on syötäväksi kelpaamaton. Sen on uusimmissa tutkimuksissa1 todettu olevan pomeranssin ja sukaattisitruunan risteymä. Kalifornialainen tiedemiesryhmä2 kylläkin löysi bergamotista pomeranssin ja välimerenlimetin geenejä.

Bergamotti-ryhmä tunnetaan vain viljelylajikkeina ja se koostuu neljästä pääryhmästä:  Common-ryhmä, tavalliset bergamotit, Melarosa-ryhmä jonka hedelmät ovat litteitä, Torulosa-ryhmä jonka hedelmät ovat uurteisia ja Piccola-ryhmä jonka puut ovat kääpiöityneitä. Vain tavallisilla bergamoteilla on kaupallista merkitystä ja tärkeimmät viljelylajikkeet olivat pitkään 'Femminello' ja 'Castagnaro'. 'Femminello' on hidaskasvuinen ja pienikokoinen mutta runsassatoinen. 'Castagnaro' taasen on nopeakasvuinen, suurikokoinen mutta pienisatoinen ja hedelmän kuoriöljy on vähemmän aromaattinen. Näiden uusi risteymä 'Fantastico' ('Inserto') on nopeakasvuinen, keskikokoinen, runsassatoinen ja aromaattinen. Se on viime vuosina käytännössä vallannut Italian koko kaupallisen bergamottiviljelyn.

Bergamottia viljellään lähes yksinomaan Calabrian maakunnassa Italian eteläkärjessä. Sen rannikkoa suojaa vuoristo kylmiltä pohjoistuulilta ja siellä on manner- Italian suurin aurinkotuntien summa, vuoden korkein keskilämpötilä, pienin päivä- ja yölämpötilojen ero eikä hallaa esiinny talvella. Bergamotti kukkii maalis-huhtikuussa ja hedelmät kypsyvät joulukuulta helmikuulle.

Bergamottiöljyt: Bergamottiöljyä on kolmea päälaatua. Kallein on puolikypsän, vielä vihertävän hedelmän kuoren uloimmasta osasta kylmäpuristettu öljy, jonka oikea nimi olisi Bergamot Bigaradia. Laajimmin hajuste- ja kosmeettisessa teollisuudessa käytetty laatu on oksista, lehdistä ja raakileista höyrytislattu bergamottiöljy,  jonka oikea nimi olisi Bergamot Petitgrain. Murskatusta kypsästä hedelmästä saadaan höyrytislaamalla halvempaa bergamottiöljyä mm. saippuoiden ja pesuaineiden tuoksuihin. Katso sitrusöljyt.

Bergamotin kuori
: Bergamotti tunnetaan lähinnä sen kuoresta kylmäpuristettavasta aromaattisesta bergamottiöljystä. Sitä käytetään parfyymeissä, sekä kuuluisan Earl Grey (Greyn jaarli) teen, tupakan ja sikaarien mausteena. Bergamottiöljyä käytetään myös makeisten, marmeladien ja sitrusliköörien mausteena. Öljyä käytetään aromaterapiassa sen lukuisten terveysvaikutusten vuoksi.

Lehdet ja oksat: Puun lehdistä ja oksista saadaan höyrytislaamalla bergamottiöljyä,  josta italialainen Gian Paolo Feminis ryhtyi 1700-luvulla valmistamaan Kölnissä (ranskaksi Cologne) hajustetta nimellä Aqua Mirabilis. 1803 Wilhelm Mühlens osti "ihmeveden" oikeudet ja ryhtyi myymään sitä ranskankielisellä nimella Eau de Cologne (Kölnin vesi) koska pää markkina-alue oli Ranska. Hänen talonsa ja tehtaansa osoite oli alunperin 4711 Köln, sittemmin Glockengasse 26-28, jossa firma edelleen sijaitsee. Koska jäljittelijöitä ilmestyi nopeasti Mühlens lisäsi nimeen kotitalonsa numeron ja pian kuuluisin kölninvesi ja ensimmäinen teollisesti valmistettu parfyymi sai nimen  Eau de Cologne 4711. Hajusteen päätuoksu on bergamotti. Bergamottiöljystä tuli pian useiden korkealaatuisten parfyymien, partavesien ja muiden hajusteiden ainesosa. Öljyä käytetään myös, saippuoissa sekä kasvo- ja käsivoiteissa.

Mehu: mehusta valmistettiin aiemmin kalsiumsitraattia ja sitruunahappoa, nykyisin sitä käytetään sitrusvirvoitusjuomien mausteena.

Hedelmäliha
: kuorien poistamisesta jäävää hedelmämassaa käytetään rehuna ja hyytelöimisaine pektiinin raaka-aineena.

Muuta: Frascatissa Italiassa oli tapana lisätä yksi bergamotti viinitynnyriin antamaan viiniin raikasta aromia. Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitto antoi sukellusveneiden miehistöille runsaasti Kölninvettä 4711 raikastamaan ilmaa koska pesumahdollisuudet olivat vähäisia. Tarina kertoo, että miehet eivät kölninvettä käyttäneet vaan säästivät sen lahjaksi vaimoilleen ja morsiamilleen.

Viljeltyjä bergamottilajikkeita: Castagnaro, Femminello ja Fantastico (Inserto)

Raholan syötävissä sanoissa on lisätietoja bergamotista.

 ENG Bergamot, Bergamot orange, Lemon bergamot
 FRA Bergamote, Bergamotier (puu)
 DEU Bergamotte, Strauchorange
 I TA Bergamotta (hed.), Bergamotto (puu)
 ESP  
Kuvat      (1,2) © Gene Lester
(3) ©  Franck Curk / INRA
(4) CCPP
(5) Mäurer & Wirtz GmbH & Co.
© UCR Citrus Variety Collection
  
1 RFLP analysis of the origin of Citrus bergamia, Citrus jambhiri, and Citrus limonia          
   Federici, C.T., Roose, M.L. and Scora, R.W. 2000. Acta Hort. (ISHS) 535:55-64
   http://www.actahort.org/books/535/535_6.htm
   http://plantbiology.ucr.edu/faculty/roose.html#2

2 Citrus phylogeny and genetic origin of important species as investigated by molecular markers
   E. Nicolosi, Z. N. Deng, A. Gentile, S. La Malfa, G. Continella and E. Tribulato
   Istituto di Coltivazioni arboree, University of Catania, Italy. Theoretical and Applied Genetics 100(8):        1155-1166.

   http://www.springerlink.com/content/tjggcl5wyyu6l69d/

   



 
 LAT Citrus × aurantium L. 'Daidai-ryhmä' kesäpomeranssi
   
kesäpomeranssi
'Natsudaidai'

nanshonpomeranssi
'Nanshodaidai'
 
'Natsudaidai' Citrus natsudaidai  Hayata
'Nanshodaidai' Citrus taiwanica  Tanaka & Y. Shimada
'Kikudaidai' Citrus canaliculata  Y. Tanaka 
'Zadaidai' Citrus rokugatsu Yu. Tanaka

 FIN kesäpomeranssi ja nanshonpomeranssi
  Daidai-ryhmä on joukko Japanissa, Taiwanilla ja Kiinassa kasvavia pomeranssilajikkeita, jotka jossain luokitellaan Citrus aurantiumin (pomeranssin) synonyymeiksi. Erityisesti natsudaidai ja nanshô-daidai  luokitellaan Japanissa omiksi lajeikseen.

Daidai-lajikkeissa on suurikokoiset hedelmät, joissa on hyvin paksu tiukasti istuva kuori, hapan mehu ja paljon isoja siemeniä. Nuppuja ja nuoria kukkia kuivataan ja käytetään mausteena hienoissa teelaaduissa Kiinassa ja Japanissa. Mehusta ja kuorista tehdään pomeranssietikkaa. Daidai-lajikkeita käytetään koristekasveina runsaiden hedelmien ja lähes ympärivuotisten  tuoksuvien kukkien vuoksi.

Muista pomeransseista (ja useimmista muistakin sitrushedelmistä) poiketen daidai-lajikkeiden hedelmät kypsyvät kesällä. Ne pysyvät kiinni oksissa yli vuoden ja putoavat vasta kun uudet hedelmät kasvaessaan työntävät edellisvuotiset hedelmät tieltään.

Kahdessa ylimmässä kuvassa kesäpomeranssi Citrus × aurantium L. 'Natsudaidai'  ('Natsumikan') Citrus natsudaidai  Hayata
Viljelylajikkeita: Beni Amanatsu, Kawano, Tajima ja Natsudaidai.

Alimmassa kuvassa nanshonpomerassi Citrus × aurantium L. 'Nanshodaidai
Citrus taiwanica
Tanaka & Y. Shimada

Daidai-lajikkeisiin kuuluvat myös Citrus Pages sivuilla esiteltävät
karheakuoripomeranssi 'Kikudaidai' Citrus canaliculata ja
pehmytkuoripomeranssi 'Zadaidai' Citrus rokugatsu.

 ENG Japanese summer orange
Japanese bitter mandarin
FRA Bigarade natsudaïdaï, Bigarade nanshô-daïdaï
Kuvat     © UCR Citrus Variety Collection
(3) ©  Petr Broža
      
 

 
 
LAT Citrus × aurantium L.  ’Tosu’ Tosupomeranssi
Tosupomeranssi
Syn
Citrus neoaurantium  Tanaka
Citrus bigaradia var. tosu

FIN tosupomeranssi
 

Okitsusta Honshun saarelta Japanista kotoisin oleva litteän pyöreä pomeranssi.



ENG Japanese Tosu orange
FRA Bigarade Tosu
Kuvat   © C. Jacquemond / INRA
© UCR Citrus Variety Collection
      



 
Citrus Pages sivulla Sour oranges on


Lisää pomeranssilajikkeita:
Variegated sour orange  Panaché   kirjolehtipomeranssi
Abers Narrow Leaf   kapealehtipomeranssi
Willowleaf sour orange  pajunlehtipomeranssi
Smooth Flat Seville  australianpomeranssi

Japanilaisia pomeranssiristeymiä:
Kikudaidai  Citrus canaliculata  karheakuoripomerassi
Yama-mikan  Citrus intermedia  vuoripomeranssi
Khatta  Citrus karna  karnanpomeranssi
Kithcli  Citrus maderaspatana  gunturinpomeranssi
Miarai  Citrus miaray  mindanaonpomeranssi
Zadaidai  Citrus rokugatsu  pehmytkuoripomeranssi
Sanbokan  Citrus sulcata  paksukaulapomeranssi
 







Lähetä sähköpostia Sitrussivuille

Sitrussivut

Citrus Pages

   
Share
















Sivua täydennetty 24.12.09
Päivitetty 31.3.10


http://citruspages.free.fr/pomeranssit.html